Kaksintaistelu

Kaksintaistelu on eräs ihmisyhdyskuntien keskinäisten taisteluiden muoto, jolla on näppärää selvittää lopputulos suhteellisen verettömästi, ilman keihäsihmisten suuria menetyksiä. Ennen kaksintaistelua molemmat osapuolet allekirjoittavat sopimuksen taistelun säännöistä ja mahdollisten lopputulosten seurauksista. Yleinen tapa on, että eri osapuolten johtajat kaksintaistelevat keskenään ja taistelun voittanut osapuoli saa haltuunsa kaksintaistelusopimuksessa mainitut joukot tai alueet.

Joskus kaksintaistelua on yritetty soveltaa myös taisteluihin eräitä örkkiyhdyskuntia vastaan, mutta toistaiseksi kaikki kokeilut ovat epäonnistuneet.

Kuuluisia kaksintaisteluita

Eräs kuuluisimmista kaksintaistelumenetelmällä hoidetuista riidoista on vuonna 493 RA uudenvuodenyönä tapahtunut Kruununmaan yhdistämisen viimeinen taistelu, jossa ruhtinas Manorick von Soram vaati itselleen Tamberinmaan herruutta Paltsun hallitsijasuvulta. Von Soram olisi periaatteessa voittanut perinteiselläkin taistelulla keihäsihmistensä suuren ylivoiman vuoksi, mutta sotilaidensa henkiä säästääkseen hän päätti hoitaa asian kaksintaistelemalla, koska Tamberinmaan ruhtinas Luserius Paltsu oli tunnetusti kömpelö miekkamies. Von Soram kuitenkin aliarvioi Paltsun ja oli hävitä. Voittonsa hetkellä Paltsu jäi epäröimään, koska ei ollut koskaan tappanut ketään omakätisesti. Sillä aikaa von Soramin musta ritari kiipesi areenalle ja leikkasi takaapäin Paltsun pään tämän harteilta. Kaikki eivät pitäneet tekoa hyväksyttävänä, mutta von Soramin kuolema olisi suistanut Kruununmaan jälleen Ruhtinaiden Ajan kaltaiseen kaaokseen, joten suurin osa protestoijista antoi asian olla. Tästä hetkestä katsotaan alkaneen Kuninkaiden Ajan.