Kaupunki
Kaupunki on eräs kylää suurempi asutuskeskittymän muoto ja useassa tapauksessa myös lakitekninen alue. Erityisen ominaista kaupungille on, että sen pysyvän asutuksen tiheys on suurempi kuin sitä ympäröivän alueen. Usein kaupunki koostuu taloista. Jotkut kaupungit voivat perustua myös maanalaisiin luoliin. Haltiat rakentavat kaupunkinsa metsien latvustoihin. Eri konteksteissa termiä ”kaupunki” on mielekästä käyttää eri kokoisista asutuskeskittymistä, joten sen eksakti määrittely on vaikeaa. Eri lainsäädäntöalueilla saattaa olla käytössä toisistaan poikkeavia tapoja määritellä kaupunki. Kaupungin statuksella on usein vaikutusta asutuskeskittymän lainsäädännöllisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Määritelmiä
Määrittely kaupunginmuurin avulla
Joskus kaupunki määritellään kaupunginmuurien avulla siten, että kaupunki on suurin kaupunginmuurilla ympäröity yhtenäinen alue, jonka pysyvän asutuksen tiheys ylittää kaupungilta vaaditun vähimmäisarvon. Joissain ihmisyhdyskunnissa tämä määrittelytapa onkin ollut käytössä, mutta se kuitenkin sulkee käsitteen ulkopuolelle asutuskeskittymät, joilta puuttuu ympäröivä muuri tai jonka muurissa on aukko. Lisäksi on tulkinnanvaraista, lasketaanko muurimäärittelyä käytettäessä maanalaiset asumukset sekä muuria korkeampien rakennusten ylimmät kerrokset kaupunkiin mukaan, mikäli muuria ei ole toteutettu nykykulttuureissa erittäin harvinaisena pallo- tai kupumallina. Useimmiten muurimääritelmän käyttäminen on mielekästä vain asutuskeskittymien maanpinnalla sijaitsevissa vaakasuuntaisissa erikoistapauksissa.
Kaupunginmuurimääritelmä on ollut käytössä esimerkiksi Kruununmaassa, jossa se sai kritiikkiä osakseen vuoden 97 KA Farraun piirityksessä, kun örkkikuningas Polkki puhkaisi reiän kaupunginmuuriin. Tällöin Farrau ei enää ollut kokonaan muurin ympäröimä, eikä sitä siten enää pidetty kaupunkina Kruununmaan lainsäädännön mukaan. Farraun menetettyä kaupunkistatuksensa sen kaupunginvartiosto menetti toimivaltuudet ammattinsa harjoittamiseen ja erikoislupaa piti lähteä anomaan pääkaupunki Kruunungista asti. Tällä välin Polkki tunkeutui muureista läpi ja otti Farraun haltuunsa surmattuaan kreivi Ludvig Sturrengin. Vuonna 110 KA vapautettuaan Farraun Polkin kynsistä kuningas Sigvald Sturreng muutti Kruununmaan lainsäädännöstä kaupungin määritelmän perustumaan kaupunginmuurin sijasta asutuksen maantieteellisen jakauman α-muotoon.
Määrittely α-muotojen avulla
Eräs suosittu tapa kaupunkialueen määrittelyyn on määritellä kaupunki asutusyksiköiden (talojen, luolien, puumajojen, sillanaluksien jne.) maantieteellisen jakauman α-muotona, jonka pysyvän asutuksen tiheys ylittää kaupungilta vaaditun vähimmäisarvon. Alueen määrittämiseen käytetään abstrakteja palloja (kaksiulotteisten kaupunkien tapauksessa siis kiekkoja), joiden säde on positiivinen reaaliluku α. Jos tällainen abstrakti α-pallo voidaan asettaa siten, ettei sen sisälle jää ainoatakaan asutusyksikköä ja että täsmälleen sen reunalla sijaitsee kaksi asutusyksikköä, piirretään näitä kahta asutusyksiköitä yhdistävä jana, josta tulee osa potentiaalisen kaupungin rajaa. Tällä tavalla jatketaan, kunnes kaikki rajat on määrätty. Siinä tapauksessa, että näin syntyvän α-muodon pysyvän asutuksen tiheys on vähintään yhtä suuri kuin paikallisen lainsäädännön asettama kaupungin vähimmäistiheys, syntynyt alue on lainsäädännön näkökulmasta kaupunki. Koska määritelmä soveltuu pienin muutoksin myös kolmeen ulottuvuuteen, kaupungin ylös- ja alaspäin levittäytymiseen on helpompi suhtautua kuin käytettäessä kaupunginmuurimääritelmää.
Edellä esitettyä kaupungin määritelmää käyttäen yksittäiset erakkojen mökit saattavat vaikuttaa hyvin dramaattisesti virallisten kaupunginrajojen muotoon. Näitä kohteita voidaan karsia kaupunkilainsäädännön ulkopuolelle käyttämällä tavallisen α-muodon sijaan k:nnen kertaluvun α-muotoa. Sitä määritettäessä jokaiselle asutusyksikölle annetaan painoarvo sen mukaan, kuinka monta käytössä olevan lainsäädännön mukaan henkilöksi laskettavaa esiintymää harjoittaa pysyväksi asumiseksi katsottavaa toimintaa kyseisen asutusyksikön rajaamalla alueella. Parametri k kertoo, kuinka monta asukasta alueen kultakin reunalta on sallittua jättää kaupunkia määrittävän α-pallon sisään. Tällöin erakkojen lisäksi kaupungin ulkoreunoilta karsiutuu pois pieni osa mahdollisesti epätoivotuista laitakaupunki- tai maanviljelysalueista, mutta suuressa mittakaavassa kaupungin pitäisi pysyä likimain tarkoituksenmukaisen muotoisena. Tämän määrittelyn mukaan tavallinen α-muoto vastaa siis 0:nnen kertaluvun α-muotoa. Lainsäädännön vaatima asutustiheys saattaa ylittyä vasta suuremmilla parametrin k arvoilla, missä tapauksessa kyseessä ei olisi kaupunki laisinkaan tavallisella α-muodolla kaupunkeja määritettäessä!
Parametrin α konkreettinen arvo voidaan määrätä joko suoraan lainsäädännössä tai tapauskohtaisesti hallinnollisen alueen johdon asettaman kaupunkisuunnittelulautakunnan toimesta, mutta sitä valittaessa olisi ainakin hyvä ottaa huomioon kaupungin oletettujen asukkaiden suuruusluokka – muinaisajan jättiläisten kaupunkeja tuskin rakennettiin aivan yhtä tiiviiksi kuin nykyajan kääpiökaupungit.
Esimerkkitapaus
Havainnollistakaamme kaupungin α-muotomääritelmää tarkastelemalla kruununmaalaista Metsänreunan pikkukaupunkia (kuva 1). Metsänreunalla ei ole kaupunginmuuria, joten ennenmuinoin sitä ei laskettu kaupungiksi. Kun kuningas Sigvald Sturreng muutti kaupungin määritelmän perustumaan muurin sijasta asumusjakauman α-muotoon, kaupunkialue sai lainvoimaset rajat (kuva 2). Pian määritelmäuudistuksen jälkeen eräs metsänreunalainen ahdistui yllättäen alkaneeseen kaupunkielämään elettyään koko siihenastisen elämänsä maaseudulla. Niinpä hän päätti ryhtyä erakoksi ja rakensi itselleen mökin metsään (kuva 3). Tällä oli kuitenkin odottamattoman mielenkiintoisia vaikutuksia kaupungin lakisääteiseen muotoon, ja kaupunki sai alueekseen valtavan kiilamaisen alueen varsinaisesta asutuskeskuksesta itäkoilliseen (kuva 4). Metsänreunan oli käytettävä valtavasti resursseja tämän rakentamattoman erämaa-alueen talvikunnossapitoon. Niinpä yhä useampi veronmaksaja oli halukas kannattamaan voimassaolleen kaupungin määritelmän sijaan k:nnen kertaluvun α-muotoihin perustuvaa määritelmää (kuvassa 5 k = 1).
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3.
Kuva 4.
Kuva 5.
Pääkaupunki
- Pääartikkeli: Pääkaupunki
Useimmiten keskushallintomallia käyttävät valtiot valitsevat kaupunkiensa joukosta itselleen pääkaupungin, jossa sen keskushallinto fyysisesti sijaitsee.
Kaupunkien kehittyminen
Luonnollisesti kaupungit kehittyvät naapureitaan suositummista kylistä. Kun kylään muuttaa tarpeeksi väkeä, jossain vaiheessa kaupungin määritelmä yleensä täyttyy. Kaupungin voi perustaa myös keinotekoisesti. Esimerkiksi Kruununmaan yhdistäjä Manorick von Soram rakennutti tuoreelle valtakunnalleen uuden pääkaupungin vanhan linnansa ympärille. Kun keinotekoisesti perustettuun kaupunkiin pakottaa muuttamaan tarpeeksi väkeä, jossain vaiheessa kaupungin määritelmä yleensä täyttyy.
Kaupunkien rakenne
Kaupunki saattaa jakautua kaupunginosiin. Kaupunginosilla voi olla erilaisia erikoistumisaloja. Esimerkiksi asuinrakennuksille, kauppapaikoille, teollisuudelle ja hallinnollisille rakennuksille voi olla omat kaupunginosansa. On olemassa myös sekakaupunginosia, joissa eri aloja on yhdistetty saman kaupunginosan alueelle.