Suo
Suo on useimpien mielestä aika ikävää seutua.[1] Sinne voi upota, ainakin haarniskassa. Ja vaikkei uppoaisikaan, haarniska voi ruostua rumasti. Muun muassa turisaat viihtyvät soilla, ja vain siellä voi kohdata suonaamoja. Kohtaaminen jää usein elämän viimeiseksi kokemukseksi, mutta sitäkin jännittävämmäksi.
Soilla elää niiden ikävyyden vuoksi melko usein lainsuojattomia, koska seikkailijat eivät välttämättä haarniskoissaan viitsi etsiytyä siellä heidän jäljilleen. Viemärit voivat monesti johtaa kaupungeista soille.
Erään tunnetun sanonnan mukaan suo on siellä ja vetelä täällä.[2] Perinteisesti tämän on katsottu riippuvan oikeastaan täysin havainnoijan sijainnista, mutta tuore kvanttifysikaalinen pohdiskelu on asettunut jossakin määrin tukemaan alkuperäistä kansanperinteen hypoteesia.[3]
Lähteet
- ↑ Metso, Ferdinand von: Asukastyytyväisyys 101 eri biotoopissa, s. 1202–1228. Walbaronin Kiinteistö-Wirasto, 1886 WUA.
- ↑ Sukkelimmat sananparret ja kalleimmat sananlaskut, s. 672. Kruununmaan Kansatieteen Seura, 230 KA.
- ↑ Muster, Mark: ”Suo and vetelä”. Folklore and Quantum Physics 60(2), s. 788–812. Yxymsbörg University Press, 329 KA.