Ero sivun ”Codex Ritarius/Ensimmäisen osan alkusanat” versioiden välillä
p (s -> ſ) |
|||
| (4 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Tämä aſiakirja kertoo Kultaisten Aikojen ritarien urotöistä ja niiden yritykſistä. Tämä on kuwaus niistä ritariuden huippuwuoſista, jotka ſijoittuiwat aikaan ennen Morkotin waikutuswallan uutta nouſua, ja joihin ei todennäköiſesti enää koskaan tulla palaamaan, ſekä huippuwuoſia ſeuranneista ritariſen loistokkuuden taantumawuoſista, ja ſiitä miten tämä kaikki tapahtui. Palwelkoon tämä aſiakirja tulewia historiantutkijoita ajalla Morkotin kukistumiſen jälkeen, jos hän ſiis joskus tulee kukistumaan, ſillä paljon muuta ei todennäköiſesti tule jäämään jäljelle tästä Mustan Ajan woimien myllerrykſestä, jonka keskellä me tämän aſiakirjan kirjoitushetkellä elämme. | Tämä aſiakirja kertoo Kultaisten Aikojen ritarien urotöistä ja niiden yritykſistä. Tämä on kuwaus niistä ritariuden huippuwuoſista, jotka ſijoittuiwat aikaan ennen Morkotin waikutuswallan uutta nouſua, ja joihin ei todennäköiſesti enää koskaan tulla palaamaan, ſekä huippuwuoſia ſeuranneista ritariſen loistokkuuden taantumawuoſista, ja ſiitä miten tämä kaikki tapahtui. Palwelkoon tämä aſiakirja tulewia historiantutkijoita ajalla Morkotin kukistumiſen jälkeen, jos hän ſiis joskus tulee kukistumaan, ſillä paljon muuta ei todennäköiſesti tule jäämään jäljelle tästä Mustan Ajan woimien myllerrykſestä, jonka keskellä me tämän aſiakirjan kirjoitushetkellä elämme. | ||
| − | Kultaiſella Ajalla, Walbaronin mahdin huipulla, pääkaupunki Beronnasſa hallinneella keiſari Jalmari Jalomielellä oli kymmenen lohikäärmeritaria. Liſäkſi naapurikuningaskunnasſa Almainissa kuningas Broderic I:n hovisſa lohikäärmeritareita oli ſeitſemän. Siihen aikaan lohikäärmeritarikſi oli wielä helppo päästä, koska lohikäärmeitä oli vielä pari ykſilöä jäljellä, ja kuka tahanſa ſaattoi päästä mukaan tähän aatelistaistelijoiden eliittiin tappamalla lohikäärmeen. Nämä Westhanian kakſi lohikäärmeritarien joukkoa muodostiwat Morkotin nouſua wastustavan kapinaliikkeen ſelkärangan. Kun Morkotti wiimein oli | + | Kultaiſella Ajalla, Walbaronin mahdin huipulla, pääkaupunki Beronnasſa hallinneella keiſari Jalmari Jalomielellä oli kymmenen lohikäärmeritaria. Liſäkſi naapurikuningaskunnasſa Almainissa kuningas Broderic I:n hovisſa lohikäärmeritareita oli ſeitſemän. Siihen aikaan lohikäärmeritarikſi oli wielä helppo päästä, koska lohikäärmeitä oli vielä pari ykſilöä jäljellä, ja kuka tahanſa ſaattoi päästä mukaan tähän aatelistaistelijoiden eliittiin tappamalla lohikäärmeen. Nämä Westhanian kakſi lohikäärmeritarien joukkoa muodostiwat Morkotin nouſua wastustavan kapinaliikkeen ſelkärangan. Kun Morkotti wiimein oli ſaanut istutettua ajatukſensa waltakuntain hallitſijain alitajuntaan, lohikäärmeritareiden oli jalouden ruumiillistumina pidettäwä waltakuntaa pystysſä. |
Keiſari Jalomielen lohikäärmeritarit oliwat | Keiſari Jalomielen lohikäärmeritarit oliwat | ||
| Rivi 22: | Rivi 22: | ||
# ſör Farricus | # ſör Farricus | ||
# ſör Luceus | # ſör Luceus | ||
| − | # ſör | + | # ſör Luſeus |
# ſör Polkki | # ſör Polkki | ||
# ſör Siggurd | # ſör Siggurd | ||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
Lohikäärmeritarit tunnetaan wain etunimellä, ſillä heidän on hylättäwä perheenſä nimi astuesſaan kruunun palwelukſeen. Lohikäärmeritarin on nimittäin palwelukſeen astuesſaan hylättäwä wanha perheenſä ja ſiitä lähtien oltawa uskollinen ainoastaan waltakunnalle. Käytännösſä ritarit toteuttiwat uskolliſuusſäädöstä hywin waihtelewaiſesti, ja hallitſijain turmeltumiſen jälkeen eiwät ollenkaan. | Lohikäärmeritarit tunnetaan wain etunimellä, ſillä heidän on hylättäwä perheenſä nimi astuesſaan kruunun palwelukſeen. Lohikäärmeritarin on nimittäin palwelukſeen astuesſaan hylättäwä wanha perheenſä ja ſiitä lähtien oltawa uskollinen ainoastaan waltakunnalle. Käytännösſä ritarit toteuttiwat uskolliſuusſäädöstä hywin waihtelewaiſesti, ja hallitſijain turmeltumiſen jälkeen eiwät ollenkaan. | ||
{{Sivu loppuu}} | {{Sivu loppuu}} | ||
| + | |||
| + | [[Luokka:Kirjallisuus|Codex Ritarius 01]] | ||
Nykyinen versio 8. heinäkuuta 2018 kello 00.21
Codex Ritariuksen ensimmäisen osan alkusanat.
Tämä aſiakirja kertoo Kultaisten Aikojen ritarien urotöistä ja niiden yritykſistä. Tämä on kuwaus niistä ritariuden huippuwuoſista, jotka ſijoittuiwat aikaan ennen Morkotin waikutuswallan uutta nouſua, ja joihin ei todennäköiſesti enää koskaan tulla palaamaan, ſekä huippuwuoſia ſeuranneista ritariſen loistokkuuden taantumawuoſista, ja ſiitä miten tämä kaikki tapahtui. Palwelkoon tämä aſiakirja tulewia historiantutkijoita ajalla Morkotin kukistumiſen jälkeen, jos hän ſiis joskus tulee kukistumaan, ſillä paljon muuta ei todennäköiſesti tule jäämään jäljelle tästä Mustan Ajan woimien myllerrykſestä, jonka keskellä me tämän aſiakirjan kirjoitushetkellä elämme.
Kultaiſella Ajalla, Walbaronin mahdin huipulla, pääkaupunki Beronnasſa hallinneella keiſari Jalmari Jalomielellä oli kymmenen lohikäärmeritaria. Liſäkſi naapurikuningaskunnasſa Almainissa kuningas Broderic I:n hovisſa lohikäärmeritareita oli ſeitſemän. Siihen aikaan lohikäärmeritarikſi oli wielä helppo päästä, koska lohikäärmeitä oli vielä pari ykſilöä jäljellä, ja kuka tahanſa ſaattoi päästä mukaan tähän aatelistaistelijoiden eliittiin tappamalla lohikäärmeen. Nämä Westhanian kakſi lohikäärmeritarien joukkoa muodostiwat Morkotin nouſua wastustavan kapinaliikkeen ſelkärangan. Kun Morkotti wiimein oli ſaanut istutettua ajatukſensa waltakuntain hallitſijain alitajuntaan, lohikäärmeritareiden oli jalouden ruumiillistumina pidettäwä waltakuntaa pystysſä.
Keiſari Jalomielen lohikäärmeritarit oliwat
- ſör Aldwin [Alpucin]
- ſör Acog
- ſörtär Annalia
- ſör Arvin
- ſör Bartolio
- ſörtär Lutelia
- ſör Manorick
- ſörtär Prooſa
- ſör Sauri
- ſörtär Sipelia.
Kuningas Broderic I:n lohikäärmeritarit oliwat
- ſör Bartomio
- ſör Farricus
- ſör Luceus
- ſör Luſeus
- ſör Polkki
- ſör Siggurd
- ſör Sörenius.
Lohikäärmeritarit tunnetaan wain etunimellä, ſillä heidän on hylättäwä perheenſä nimi astuesſaan kruunun palwelukſeen. Lohikäärmeritarin on nimittäin palwelukſeen astuesſaan hylättäwä wanha perheenſä ja ſiitä lähtien oltawa uskollinen ainoastaan waltakunnalle. Käytännösſä ritarit toteuttiwat uskolliſuusſäädöstä hywin waihtelewaiſesti, ja hallitſijain turmeltumiſen jälkeen eiwät ollenkaan.