Äh’ky

Domhan-wikistä
Versio hetkellä 10. heinäkuuta 2018 kello 17.23 – tehnyt Mikko (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: '''Äh’ky''' (peräisin varhaismuinaiskantametïwistä, ”ähäkutit”) on pieni karttoihin merkitsemätön paratiisisaari jossakin Domhanin Isomeri|Is...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Äh’ky (peräisin varhaismuinaiskantametïwistä, ”ähäkutit”) on pieni karttoihin merkitsemätön paratiisisaari jossakin Domhanin Isollamerellä. Sinne on vaikea päästä perinteisin kulkuneuvoin, koska kaikki merenpinnan merivirrat johtavat sieltä pois. Äh’ky on tunnettu poikkeuksellisen tuliperäisyytensä ja hedelmällisyytensä mahdollistamasta suunnattomasta yltäkylläisyydestä ja eksoottisesta lajistosta. Merivirtoja pitkin saarelle ei ole juurikaan päässyt vieraslajeja tuhoamaan sen kotoperäisiä lajeja. Vaikka monet kasvi- ja eläinlajit ovatkin alun perin peräisin Äh’kystä, muualla planeetalla vallitsevat karummat olosuhteet ovat muokanneet niistä äh’kyläisiä serkkujaan vähemmän loistokkaita.

Äh’kystä pois suuntautuvien merivirtojen takia esimerkiksi It’kuun verrattuna Äh’kyyn on joutunut hyvin vähän haaksirikkoisia, mutta erikoisten sattumien kautta saarella silti tavataan silloin tällöin meren takaa saapuneita asukkaita. Muualla maailmassa Äh’ky tunnetaan vain saarelta palanneiden entisten haaksirikkoutuneiden kertomusten perusteella. Tarinoiden vuoksi Äh’ky on saavuttanut merenkulkijoiden keskuudessa legendaarisen maineen ja sitä etsitäänkin usein virheellisesti Legendainmereltä.

Äh’kyltä pelastuminen on helppoa: tarvitsee vain rakentaa lautta saaren erikoisuuksiin kuuluvasta lauttapalmusta ja valita haluttuun suuntaan virtaava merivirta, joka kuljettaa seikkailijan kotiin. Saarella riittää kyllä tarpeeksi herkullista matkaevästä pakattavaksi mukaan. Usein pelastumisessa onnistutaan myös aivan vahingossa poistumalla liian kauas rannasta, jolloin voimakkaat merivirrat vievät mennessään. Monesti Äh’kyltä pelastuneita alkaakin kaduttaa palaaminen sivilisaation pariin, kun murheeton paratiisielämä on vaihtunut harmaaseen arkeen. Lähes poikkeuksetta saarelta palanneet haikailevat sinne takaisin ja jossakin elämänsä vaiheessa lähtevät etsimään sitä uudelleen, mutta tiettävästi ei ole ketään, joka olisi päässyt saarelle kahdesti. Onnistunutta merimatkaa enemmän moni merimies toivoo vain yhtä asiaa – haaksirikkoutumista Äh’kylle makoisten eläkepäivien viettoon.