Pohjoinen

Kesäisin Pohjoisen rantoja pitkin pääsee kulkemaan näppärästi viikïnkilaivalla.

Pohjoinen (viikïnkien kielellä Pohjoïnen) on viikïnkien muinainen kotimaa. Se sijaitsee Nymesian luoteisosissa ja sinne on viileästä ilmastosta johtuvan jääpeitteen takia varsin hankala päästä. Pohjoisen luonto on kallioineen ja lumipeitteineen varsin hedelmätöntä ja yksitoikkoisen näköistä. Pohjoisen viikïngit hankkivat elantonsa pääasiassa ryöstelemällä, kalastelemalla, marsustelemalla sekä metsästämällä hirmuisia lumimiehiä, joita vastaan he ovat tottuneet taistelemaan paljain käsin.

Pohjoisen löytyminen

Varsinaisesti Pohjoinen on löydetty jo Kultaisilla Ajoilla, ja viikïngit olivatkin alun perin walbaronilaisia siirtolaisia. Walbaronin Uudella Ajalla Pohjoisessa ei kuitenkaan enää olla käyty, mutta vaikeisiin olosuhteisiin tottuneet viikïnkiyhteisöt selvisivät vaikeuksitta Mustan Ajan yli.

Kuuluisia pohjoislaisia sukuja

Pohjoisesta on kotoisin muiden muassa Kruununmaassakin kuuluisaksi tullut Sturreng-suku, joka 400-luvun alussa RA saapui Kruununmaahan Pohjoisten vuorten yli ja perusti Susimaille Farraun kaupungin. Kruununmaassa Sturrengeita pidetään hurjina sotureina, mutta todellisuudessa Sturrengit olivat ensimmäisiä, joiden rohkeus petti Pohjoisen karuissa olosuhteissa, minkä vuoksi he pakenivat etelämmän lauhkeammille vyöhykkeille.

Sienellisyys

Vaikka Pohjoinen onkin kasvillisuudeltaan karua seutua, siellä tavataan kuitenkin paljon sieniä, jotka ovat kalastuksen ohella yksi alueen asukkaiden tärkeimmistä ravinnonlähteistä. Sienet ovat oleellinen osa myös alueella asuvien heimojen uskontoa – viikïnkien pyhä kirja on mitä herkullisimpia reseptejä sisältävä Niilo Kaimaanin Pohjoïsen mykologia, josta muun muassa Kruununmaan kansalliseepoksen Kalavaleen uskotaan ottaneen vaikutteita omaan luomistaruunsa.