Kalavale/Maailman synty
Maailman synty Kruununmaan kansalliseepoksen Kalavale (255 KA) mukaan.
Maailman ſynty[1]
Alusſa oli ainakin, muttei ainoastaan, waltawa eſiintymä kemoſynteettisſtä biomasſaa. Aionien kuluesſa ſiihen kaswoi pikku hiljaa ſienimäiſiä ulokkeita, jotka oliwat kuin eräänlaiſia biomasſaeſiintymän aliorganismeja. Nämä ulokkeet oliwat kaikin puolin ennennäkemättömiä kohteita, ſillä niillä oli kyky monistaa itſeään kaswattamiaan rihmastoja pitkin.
Leppoiſa elämä biomasſaeſiintymäsſä loppui kuitenkin lyhyeen, kun ſiihen törmäſi awaruudesta peräiſin ollut muodostuma pimeää ainetta. Biomasſa räjähti ja ſinkoſi uloimman kerrokſenſa awaruuteen. Awaruuteen ſinkoutuneet palaſet kuoliwat ja painowoiman waikutukſesta muodostuiwat elottomikſi palloikſi, jotka jäiwät kiertoradalle biomasſan ytimen ympärille. Kuitenkaan warſinainen ydin ei kuollut räjähdykſesſä uskomattoman uuſiutumisnopeutenſa takia — ytimen lähettywillä eliö uuſiutuu ſuurin piirtein yhtä nopeasti kuin biomasſa palaa. Kyſeinen palamisreaktio on nähtäwisſä wielä tänäkin päiwänä ja ſitä kutſutaan nimellä KG 50442 — yleiskielesſä käytetään joskus myös nimitystä Aurinko.
Eräs kiertoradalle muodostuneista kaſaantumista, KG 50442 b[2], oli ſikäli mielenkiintoinen, että ſuurin oſa ſille päätyneistä ſieni-itiöistä ſelwiſi hengisſä. Uuſi planeetta oli kutienkin muinaista biomasſaa waatiwampi kaswuympäristö, ſillä enſimmäistä kertaa ſienet joutuiwat ſelwiytymään kuolleella maaperällä. Oſalle kehittyi kyky muuttaa auringonwaloa energiakſi ja oſa ſienistä oppi hyödyntämään näitä myöhemmin kasweikſi nimettyjä organismeja rawintonaan. Näin elämä tuoreella planeetalla kukoisti uuteen ſuurmullistukſeen asti.
Lähteet
- Suulliſen Perimätiedon Seuran julkaiſuja, oſa 1. SPS. Farrau, 422 RA.
Harjoitustehtäwiä
- Kuwaile warhaista elämää Domhanisſa.
- Mitä ſitten tapahtui?
Toimittajan huomautukset