Maailmanlopun yö

Domhan-wikistä
Versio hetkellä 20. joulukuuta 2022 kello 22.09 – tehnyt Haltsu (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maailmanlopun yö oli Kultaiset Ajat huipentava yö, jolloin Morkotti anasti vallan Domhanin valtakunnilta ja Musta Aika alkoi. Maailmanlopun yötä ja sitä edeltäneitä aikoja käsittelevässä historiankirjoituksessa on aukkoja, koska Mustalla Ajalla hävitettiin paljon arkistoja. Jonkin verran Maailmanlopun yötä käsitteleviä silminnäkijöiden kirjoittamia muistiinpanoja on kuitenkin säästynyt, kuten Codex Ritariuksen ensimmäinen, Kultaisia Aikoja käsittelevä osa, joka kertoo seikkaperäisesti ajasta juuri ennen Morkotin nousua sekä tehtävästä Morkotin suunnitelmien pysäyttämiseksi.

Tapahtumien kulku

Varoitus: Seuraava kirjoitus saattaa paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Luonnonsuojelujärjestöt olivat varoitelleet Huippuvuorten lisääntyneestä vulkaanisesta aktiivisuudesta jo useamman vuoden, mutta heidän hätähuutojaan ei ollut otettu vakavasti, sillä Huippuvuorten ei pitänyt olla tuliperäistä aluetta. Morkotti oli kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa kaivanut maanalaisia laavakäytäviä ja siten muuntanut tavallisia vuoria tulivuoriksi. Domhanin johtajat havahtuivat ongelmaan vasta, kun Morkotti oli saanut valmiiksi suuret urkunsa, jonka pillit olivat ympäri maailmaa maanalaisilla tunneleilla yhdistettyjä tulivuoria, ja alkoi soittaa niillä maailman karmivimmaksi kuvailtua Maailmanlopun sinfoniaa, joka aikalaiskuvausten mukaan voitiin kuulla kaikilla mantereilla. Sinfonian edetessä taivas värjäytyi vähitellen punamustaksi, sillä musiikin lisäksi tulivuorten purkausaukoista purkautui myrkyllisiä kaasuja ja laavaa, jotka lopulta pimensivät taivaan koko planeetan alueella.

Domhanin johtajat kokoontuivat kiireesti aiheen ratkaisemiseksi järjestettyyn konferenssiin, mutta hankkeen kustannusten jakautumisesta tuli erimielisyyksiä ja tulokset jäivät laihoiksi. Walbaronin ja Almainin keisari- ja kuningaskunnat saivat kuitenkin koottua seitsemästätoista lohikäärmeritarista koostuvan retkikunnan, jonka tehtävänä oli Morkotin pysäyttäminen. Lohikäärmeritarit kiipesivät Huippuvuorille ja tehtävä oli jo vähällä onnistua, kun Walbaronin yhdeksäs lohikäärmeritari sör Sauri löysi Morkotin ja sai ahdistettua tämän Huippuvuorten korkeimman tulivuoren kraatterin reunalle. Morkotti kuitenkin pyysi Sauria liittymään joukkoihinsa, ja aiemmin tekemänsä valansa vuoksi Saurin oli suostuttava, sillä Morkotti paljasti olevansa Saurin isä. Ennen lohikäärmeritariksi ryhtymistään Sauri oli nimittäin vannonut suojelevansa perhettään, jos hänen kadonnut isänsä joskus löytyisi. Silloisten säännösten mukaan lohikäärmeritarin oli hylättävä vanha perheensä astuessaan valtakunnan palvelukseen, mutta pienen lakiteknisen neuvottelun jälkeen Morkotti sai Saurin vakuuttumaan, että pykälän kirjoitusasu koski nimenomaisesti vanhaa perhettä, ja Morkotti kuuluisi nyt Saurin uuteen perheeseen. Muut lohikäärmeritarit ehtivät paikalle liian myöhään, eikä maailmanloppua enää ehditty pysäyttämään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.