Liiska

Liiska on eräs uransa ennenaikaisesti päättäneiden seikkailijoiden olomuodoista. Se koostuu pääosin tiivistyneestä lihasmassasta, mutta sisältää paikoitellen myös luisempia sattumia. Liiskaa tavataan ajoittain vähän joka puolella, mutta keskimääräistä useammin sitä löytyy rotkoista.

Liiska ravintona

Eräät sienilajit tarvitsevat kasvuympäristökseen liiskaa. Liiskan harvinaisuuden vuoksi niillä on aika pitkäikäiset itiöt.

Sienten lisäksi myös jotkut otukset käyttävät ravinnokseen liiskaa. Se on kuitenkin melko harvinaista, joten puhtaita liiskansyöjälajeja on tavattu vain hyvin vähän. Yleensä liiska kannattaa keittää ennen nauttimista ja luusattumat on syytä poistaa ennen liiskan joutumista elimistöön.

Yxymsbörgin Yliopiston eläintieteellisen tiedekunnan on havaittu käyttävän liiskaa erilaisten lajien jalostukseen syöttämällä sitä kaikenlaisille otuksille. Yliopiston maanalaisissa saleissa huhutaan olevan suuria liiskafarmeja, joita ihmisoikeusaktivistit ovat monesti paheksuneet. Ulkomaiset valtiot ovat useaan otteeseen vaatineet Yxymsbörgiä sulkemaan nämä kammottavat laitokset, mutta se ei ole saanut yliopiston Kollegion kokouksissa juurikaan kannatusta.

Hajuhaitat

Kaupunkeihin syntynyt liiska on tapana puhdistaa pian sen havaitsemisen jälkeen, sillä liiskalla on tapana ruveta haisemaan. Haju on pahimmillaan muutaman päivän vanhassa liiskassa.