Pölymö

Pölymö on Dimmin veljesten kirjoittama ja Kruunukustanteen julkaisema tositapahtumiin perustuva opetuksellinen proosakertomus vuodelta 50 KA. Se on kirjoitettu osana Kruununmaan Suuren Puhdistuksen aikana pidettyä jätteidenkierrätykseen liittynyttä valistuskampanjaa. Pölymöstä on useita menestyneitä näytelmäsovituksia, joita eri kaupunkien teatterit esittivät eri puolilla Kruununmaata. Teos on käännetty kymmenille eri kielille ja siitä on myyty näytelmäsovituksen esitysoikeuksia Kruununmaan lisäksi yhteensä kahteenkymmeneenkuuteen eri maahan.

Teoksen alkuperäinen teksti

Pölymö

Kerrotaan, että kauan ſitten kaukaiſesſa maasſa aſui eräs onnellinen perhe, johon kuuluiwat mies ja hänen waimonſa ſekä heidän nuori tyttärenſä. Warſinkin perheen äiti oli kaikkien rakastama, ſillä hän oli hywin tunnollinen ja ahkera kotitöisſä; hän laittoi perheelleen ruokaa, hoiti puutarhaa, peſi pyykit, pyyhki pölyt ja järjesteli tawarat paikoilleen. Eräänä kauniina keſäkuun päiwänä kuitenkin käwi niin, että hän äkisti kuoli yliraſitukſesta johtuwiin waiwoihin.

Koska edelliſet wuodet hywin rennosti ottaneella iſällä eikä hänen laiskanpuoleiſella tyttärellään ei kummallakaan ollut juurikaan kokemusta kotitöiden hoitamiſesta, joutui iſä pian ottamaan itſelleen uuden waimon. Äitipuoli oli kuin olikin kotitöisſä hywin taitawa. Hän toi mukanaan edesmenneen wanhan awiomiehenſä aikoinaan hankkimaa kallista uutuusteknologiaa, kuten pyykinpeſukoneen ja pölynimurin, jotka tekiwät hänestä huomattawasti iſän wanhaa waimoa tehokkaamman taloudenhoitajan. Iſä ſiis piti uudesta waimostaan kowasti. Mutta koska äitipuoli oli iſälle mustaſukkainen tämän edelliſestä ſuhteesta, hän käyttäytyi perheen tytärtä kohtaan hywin ankarasti ja kieltäytyi ſiiwoamasta tämän huonetta. Äitipuolella oli omakin tytär, joka myös oſaſi joitain kotitöitä ja ſilloin tällöin auttoi äitiään ja teki iſälle ruokaa, ja niinpä äitipuolen tytär wähitellen ſyrjäytti iſän oman tyttären paikan tämän ſydämesſä.

Hetken laiskottelua katſottuaan äitipuoli aſetti perheen laiskurityttären kotiarestiin, kunnes tämän huone oliſi täyſin ſiiwottu. Eihän tytär tietenkään oſannut ſiiwota, koska äiti oli aina ennen hoitanut kaikki hänenkin kotityönſä. Lopulta hän ei enää juuri poistunut huoneestaan kuin wain tärkeimpien elintoimintojenſa ylläpitämistä warten, ja ſilloinkin hän tunſi lakkaamatta waatiwan äitipuolenſa ſekä tämän tärkeilewän tyttären halwekſiwat katſeet ſelkäpiisſään. Wähitellen hänen huoneenſa hautautui pölyyn ja niin häntä ryhdyttiin kutſumaan Pölymökſi.

Niihin aikoihin waltakunnasſa lewiſi tieto, että kuningas oli kutſunut kaikki ſeudun kauniit neidot linnaanſa ſuuriin tansſiaiſiin, joisſa etſittäiſiin hänen pojalleen puoliſoa, josta ſiis myös tuliſi waltakunnan ſeuraawa kuningatar. Kun äitipuoli kuuli tästä, hän ryhtyi heti etſimään kaupungisſa ſilloin järjestetyiltä kauneudenhoitomesſuilta omalle tyttärelleen uuſinta huutoa olewia muotiwaatteita ja niihin yhteenſopiwaa meikkiſettiä, joiden awulla tämä warmasti walloittaiſi kuninkaanpojan ſydämen. Sattumalta tieto tansſiaiſiin walmistautuwasta puoliſiſaresta kantautui myös Pölymön korwiin, ja tämä kyſyikin oitis iſältään ja äitipuoleltaan lupaa päästä juhliin, mutta äitipuoli wastaſi: „Ei, Pölymö. Eihän ſinulla ole mitään päällepantawaa, ſillä ſinulla ei ole jäljellä puhtaita waatteita. Oliſit perheellemme wain häpeäkſi, jos meniſit juhliin.“

Mutta Pölymöllä oli ſalaiſuus. Hän oli mitä luowin ja kekſeliäin taiteilija, joka oli erikoistunut kierrätyseſineiſiin. Hänen huoneenſa purſuſi toinen toistaan erikoiſempia taideteokſia, jotka peittiwät ſuurimman oſan pöydästä ja hyllytaſoista. Siellä oli koriste-eſineitä ja nukkeja, ja oli myös wähän käyttötawaraakin. Eſimerkiksi rakkaalle pupulelulleen hän oli omin pikku kätöſinſä askarrellut wanhoista waatteista irronneista napeista ſilmät ja huoneeſeen wuoſien mittaan kerääntyneestä pölystä turkin. Suurin oſa Pölymön huonetta peittäneestä roinasta oli päätynyt uuſiokäyttöön. Muut eiwät tienneet tästä Pölymön harrastukſesta mitään, ſillä eiwät olleet enää aikoihin halunneet olla tekemiſisſä Pölymön kansſa eiwätkä olleet wuoſiin käyneet tämän huoneesſa.

Nyt Pölymöllä oli niin ſuuri halu päästä kuninkaanlinnan tansſiaiſiin, että hän alkoi walmistaa huoneesſaan lojuwista jätteistä itſelleen mitä kauneimpaa ja erikoislaatuiſimpaa kierrätysaſukokonaiſuutta. Aſun walmistus oli waatiwa projekti, mutta myöhään tansſiaispäiwän iltana Pölymö ſai kuin ſaikin ſen wiimein walmiikſi. Silloin äitipuolen tytär oli jo lähtenyt juhliin, mutta koska iſä ja äitipuoli oliwat yhä talosſa, Pölymö teki wanhoista lakananriekaleistaan köyden, jonka awulla hän pääſi kenenkään huomaamatta karkaamaan talon yläkerrasſa ſijaitſewan huoneenſa ikkunasta. Sitten hän kiiruhti ſuorinta tietä kuninkaanlinnaan.

Pölymön ehtiesſä paikalle tansſiaiſet oliwat jo alkaneet. Kuninkaanpoikaa näytti wiehättäwän eniten äitipuolen kauniikſi laittautunut tytär, ſillä tämän nähtyään hän ei ollut tansſinut enää kenenkään muun juhlawieraan kansſa. Mutta kun Pölymö ilmeſtyi paikalle uuſisſa ihastuttawisſa kierrätysmateriaaleista tehdyisſä juhlawaatteisſaan, kaikkien katſeet kääntyiwät häntä kohti, ſillä kukaan heistä ei ollut nähnyt aikaiſemmin mitään niin hienoa ja taitawasti walmistettua. Kuninkaanpoika jätti tansſin kesken ja kiiruhti ſuoraa päätä Pölymön luokſe. Hän oli niin ihastunut Pölymön luonnolliſeen olemukſeen ja kekſeliääſeen pukuun, että päätti oitis ottaa Pölymön waimokſeen. Edes äitipuolen tytär ei tunnistanut tawalliſesta poikkeawalla tawalla pukeutunutta Pölymöä, jolla oli wanhojen repeytyneiden riepujenſa ſijaan yllään mitä merkilliſin aſu, waikka noita ſamoja riepuja olikin käytetty aſun walmistusmateriaaleina.

Niinpä kuninkaanlinnasſa wietettiin pian ſuuret häät, joihin ſeudun kaikki aſukkaat oli kutſuttu. Sinne ſaapuiwat myös Pölymön iſä, äitipuoli ja äitipuolen tytär, mutta he eiwät wieläkään tunnistaneet Pölymöä. Hehän luuliwat, että Pölymö oli kotona laiskottelemasſa omasſa huoneesſaan.

Ja niin Pölymö eli onnelliſena elämänſä loppuun ſaakka kuninkaanpojan waimona, ja myöhemmin kuningattarena, howiſiiwoojien ympäröimänä, eikä hänen katoamistaan kotoa ikinä huomattu.

Kritiikki

Jotkin kriitikot ovat arvostelleet Pölymöä rajuin sanoin erityisesti siksi, että se antaa harhaanjohtavan kuvan kuninkaallisten pukumieltymyksistä. Teoksen julkaisun jälkeen monet peltomaalaiset ryntäsivät aatelisten kimppuun omatekoisissa vaateviritelmissä huonoin seurauksin. Dimmin veljekset eivät ole ottaneet tapahtumista vastuuta, eikä Kruununmaan kuningashuone ole kommentoinut kritiikkiä.

Dimmin veljeksiä on myös kritisoitu siitä, ettei tarina olisi alkuperäinen, vaan se olisi plagiaatti Ruhtinaiden Ajalla eläneen runoilija Kaarle Pörön samannimisestä teoksesta. Lisäksi sillä on sanottu olevan vastineita eri maiden vanhoissa kansallistarustoissa.