Kruunungin rottasurmat

Kruunungin rottasurmat oli Kruununmaan pääkaupunkia Kruununkia Sigvald Sturrengin hallintokaudella vuosina 119–122 KA vaivannut rottaepidemia, jonka aikana noin neljännes kaupungin asukkaista kuoli nopeasti lisääntyneiden rottien levittämiin kulkutauteihin. Epidemian syttymissyytä ei tiedetä, mutta salaliittoteoreetikot epäilevät sillä olleen poliittisia tarkoitusperiä. Rottien äkillisesti lisääntyneen määrän vuoksi myös erittäin niukalla ravinnolla viimeiset vuosikymmenet sukupuuton partaalla sinnitellyt kaupungin rotanmetsästäjäpopulaatio elpyi ja sai paljon uusia jäseniä.

Syyt ja seuraukset

Kolme vuotta epidemian päättymisen jälkeen vuonna 125 KA Kruunungin rottasurmat ja siihen liittyvät salaliittohuhut nousivat jälleen valtakunnanlaajuiseksi puheenaiheeksi, kun kuningas Sigvald viimein menehtyi epidemian aikana saamaansa tautiin ja hänen enonsa Boris von Draak joutui kuninkaaksi vasten tahtoaan. Sukututkijoiden mukaan Sigvaldin kuoltua perimysjärjestyksessä seuraava olisi ollut peltomaalainen maanviljelijä Lusius Alpucin, mutta tieto julkistettiin liian myöhään. Jo seuraavana vuonna 126 KA silloisen kuningattaren paha isoveli, peltomaalainen rottaharrastaja Haanrick I von Allanco, juonitteli kruunun itselleen. Uudelleen huhumylly lähti pyörimään sata vuotta myöhemmin Peltomaiden asutukseen liittyvien vanhojen asiakirjojen tultua julkisiksi, kun paikallishistorian tutkijat havaitsivat Haanrickin ja Lusiuksen olleen vanhoja naapureita.